Alviina Helsinkiläinen valtiotieteilijä ja kaupunginvaltuutettu ideoi parempaa Suomea.

Anna anteeksi, älä unohda: opetuksia koulusurmista

  • Anna anteeksi, älä unohda: opetuksia koulusurmista

Helsingin yliopistoiskun (2014) suunnittelija, kuten niin monet muutkin massamurhaajat tai sellaisiksi aikovat, on näyttänyt merkkejä aikeistaan jo ennen kiinnijäämistä. Hänet on tuomittu koulu-uhkailusta aiemmin: vuonna 2007, juuri Jokelan koulusurmien jälkeen. 

Tämä on hyvin tyypillistä käytöstä potentiaalisille koulusurmaajille, minkä takia onkin mielenkiintoista, ettei hoitoketju tapausten havaitsemisessa ja ihmisten auttamisessa tunnu toimivan. Mark Manson kirjoittaa aiheesta hyvin:

"An FBI study on school shooters found school shootings are never a result of a crazy person “snapping.” Most shooters do have serious mental health or emotional issues, but they all plan their attacks months or even years in advance. And as they plan, they almost always “leak” information about the attack beforehand, sometimes intentionally, and sometimes in incredibly obvious ways."

On hurjaa, ettei merkkejä huomata etukäteen: tai ettei niihin osata puuttua, vaikka huomattaisiinkin. Hankalaa kyllä, näitä visaisia ongelmia pitäisi kuitenkin pystyä ratkaisemaan tehokkaasti, eikä ihmisten empatiakykyä ja toisten huomioimista, joka olisi tässä se tärkein apu, nosteta kädenkäänteessä. Jos ihmisellä on niin vakavia mielenterveysongelmia kuin Helsingin tuomitulla, jopa pakkohoito voi olla tarpeen. Pelkkä lääkeresepti tai kaverin hali ei ratkaise kaikkea. Ja mikäli muita terveitä ihmiskontakteja joiden kautta saada tukea ei ole, niin avun on tultava mielestäni radikaalistikin yhteiskunnan suunnalta.

Tehtävää ja parannettavaa on myös jokaisella meistä yhteiskunnan jäsenistä. Jo omituisesti käyttäytyvän kaverin vitsien kyseenalaistaminen saattaa olla käänteentekevä teko. Jokainen kaipaa reaktiota ja huomioimista: että joku kysyy, mitä sulle oikeasti kuuluu.



Moni mainitsee tässä vaiheessa, etteivät surmat oikeasti ole estettävissä vaan tekijät ovat hulluja, jotka vain toteuttavat väistämätöntä. Mutta jos ihminen on psyykkisesti niin sairas, että hän tulee väistämättä suunnittelemaan ja tekemään massasurman, mielestäni tämä ihminen ansaitsee jopa ympärivuorokautista psykiatrista apua - mikäli häntä ei voida muuten auttaa. Kuten Mansonin artikkeli osoittaa, merkit ovat nähtävissä etukäteen. Niiden pohjalta surmien estäminen on mahdollista, mutta keinot eivät aina ole helppoja. Olisi kuitenkin todella kyyninen ajatus, että meidän tulee vain antaa ihmisten seota ja koulusurmien tapahtua.

Tähän mennessä tapauksissa on aina ollut tilaisuuksia, joissa käännekohta olisi voinut tapahtua. Siksi onkin omituista, miten tilanne on päässyt niin pitkälle, että yksilö on onnistunut joko yksityiskohtaisesti suunnittelemaan tai toteuttamaan joukkomurhan. Lähimmäisen tulisi aina olla mahdollisuus puuttua kanssaeläjän uhkaaviin taipumuksiin siten, että viranomaistaho voisi kokonaisarvioinnin jälkeen tarjota iskua suunnittelevalle tämän tarvitsemaa psykiatrista apua. Esimerkiksi case Jokelassa näin ei ollut, eikä kunnalla ollut resursseja auttaa traagisiin tekoihin ajautuvaa nuorta miestä riittävän laajasti.

Toinen Helsingin yliopistoiskun tapauksessa kiinnostava piirre on se, että iskun suunnittelijan kasvot ja nimi on julkaistu. Tätä ihmetellessäni eräs tuttuni huomautti, että alkuihmisten selviytymisen kannalta oli tärkeää, että väkivaltaiset ja muuten laumaa vahingoittaneet yksilöt kyettiin tunnistamaan, jota kautta myös "leima" syntyi. Leimaaminen on siis ihmisen psykologinen piirre.

Ehkä on inhimillistä, että ihminen haluaa leimata, mutta pragmaattisesti se ei ole mielestäni hyväksyttävää eikä tuota taipumusta tule ruokkia julkistamalla nimiä ja kasvoja näin herkissä tapauksissa. Hyvinkin monilla on joskus rankkoja vaiheita elämässään, ja niiden aikana tulee ehkä tehtyä kamalia asioita. Jotkut ovat patologisesti sairaita ja kaipaavat vaativaa hoitoa läpi eliniän, mutta useimmat taitavat kuitenkin päästä yli näistä rankoista vaiheista. Lopputuloksena saattaa olla kasvaminen aivan eri ihmiseksi, kuin mistä lähdettiin.

Mun mielestä kaikille tulisi antaa mahdollisuus tähän, ilman että koko elämä romutetaan mediassa. Lisäksi kansantaloudelliselta kannalta on perusteltua, että ihmisillä on vapaus näyttää myöhemmin kykynsä ja ehkä jopa maksaa takaisin yhteiskunnalle työnteon tai innovaatioiden muodossa. Jos maine on mennyt, tätä mahdollisuutta ei ole.


* Kirjoittajan sidonnaisuudet: valmistelen kirjaa Jokelan koulusurmista ja työskentelen yhteiskunnallista dokumenttia koulusurmista tekevässä Submarine - tuotantoyhtiössä. Olin Jokelan yläasteella 7.11.2007.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (30 kommenttia)

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Joukkomurhan yritys nyt ei vain ole rankka vaihe elämässä, vaan sellainen leima jota on syytä kantaa loppu ikä. Ihan varoituksena muille vastaaville.

Käyttäjän AlviinaAlamets kuva
Alviina Alametsä

Petri, eikö yhteisölle kokonaisuudessaan olisi parempi, jos joukkosurmaajat tuomittaisiin mediassa mutta nimettömästi? Ihmisen täytyy olla jo valmiiksi pahassa mielenhäiriössä, jos suunnittelee joukkomurhaa: siinä vaiheessa tuskin ajattelee seurauksia, kuten sitä että entä jos selviän teosta hengissä ja leimaannun. Eikä se, että nimet ja kasvot tulevat näkyviin, ole estänyt aiempiakaan joukkosurmia, vaan päin vastoin.

Jos kuitenkin on niin, ettei suo ole loputon ja ihminen toipuu apua saatuaan, hänellä on mahdollisuus vielä maksaa takaisin yhteiskunnalle suunnitelmansa jälkeen esimerkiksi työskentelemällä.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Onko mitään tekoa mitä ei saa anteeksi "parantumalla"?

Olisit varmasti antanut ehdollista Pol-Potille ja Stalinillekkin?

Rehellisesti kannatan kuolemantuomiota kaikille toistuville väkivaltarikollisille ja joukkomurhaajille.

Pirjo Jokinen

Aikamoista uhoa. Milloin kävit viimeksi lääkärissä? Ehkä kannattaisi..

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä Vastaus kommenttiin #5

Ehkä näiden murhaajien puolustajien kannattaisi käydä lääkärissä..

Sivistyneessä yhteiskunnassa menee rajoja, joiden jälkeen ei ole paluuta normaalielämään, murhaaminen on yksi niistä.

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #6

Tuoppas nyt (verenhimoisena) näytille jotakin sanojesi tueksi.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä Vastaus kommenttiin #9

Miten olisi vaikka mielipiteeni, yhden uusintamahdollisuuden ihmiselle voi antaa, mutta on sairasta että suomessa on kolmeen eri kertaan henkirikoksesta tuomittuja vapaalla jalalla. Nykyinen tapa ymmärtää ja armahtaa tappajia ei toimi.

En ymmärrä syytettä verenhimosta, olisi iloinen jos ketään ei surmattaisi, mutta teloitettujen murhaajien uusimisprosentti on pienempi kuin armahdettujen.

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #9
Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #11

Esitän lisäksi kysymyksen.

Entä jos väkivaltarikollinen on joku "silmäätekevä"? Vaikka suuryrityksen omistaja, kuka työllistää paljon ihmisiä? Saunan taa vaan ja nappi ottaan?

Päätyykö sinun surmaamissuunnitelmissasi vain köyät mitättömyydet pyövelin hoteisiin?

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä Vastaus kommenttiin #12

Nyt vedetään kyllä metsään ja kovaa, laki on aina sama kaikille. Lopetan kanssasi keskustelun tähän (tai oikeastaan kommentoit näköjään oman mielikuvituksesi kanssa jo muutenkin)

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #14

Suuryrityksen johtaja siis sähkötuoliin ja nirri pois vaikka ois miten muuten pätevä.

Vai, ei ketään sähkötuoliin. Sekin vaihtoehto on.. ;)

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #6

Tähän kommentoin vielä, että minä olen käynyt säännöllisesti lääkärissä. Psykiatri totesi alussa, että "hullut" tuodaan, viisaat tulee itse.

Olletikaan ei väkivaltaisimmat ihmiset yleensä itse hae apua. Heidät ehkä saadaan puolipakolla suostumaan lääkäriin vasta sitten kun jotakin karmeeta on tapahtunut.

Vanha vitsi: "n.30%:lla ihmisistä on todettu jonkinlaisia mielenterveysongelmia ja loput 70% on vielä tutkimatta." :D

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #13

Olisi ihan mielenkiintoista nähdä muunkinlaisia ongelmanratkaisuja kuin tuo iänikuinen vanhatestamentillinen hammurabin laki http://fi.wikipedia.org/wiki/Hammurabin_laki

Ennaltaehkäisy kiinnostaa itseäni, syrjäytymisen ehkäisy, etsivä nuorisotyö, yhteisvastuullisuus, opetusresurssit kouluissa, etenkin erityisopetus, koulukisaamiseen puuttuminen. Nythän meillä on hallituksessa pääministerinä entinen koulukiusaaja ja eräs ministeri tunnettu siitä että on nuorena ratkonut ongelmia väkivalloin itseään nuorempaa mätkimällä.
Barbaarista.
Jotenkin sellaista käytöstä pitäisi voida ennaltaehkäistä.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen Vastaus kommenttiin #6

Petri Mäkelä : . . .ei ole paluuta normaalielämään. . . Hm, sellainen määre on vain ulkopuolisten nähtävissä. Ihmiset sopeutuvat kaikkeen, myös vankilaelämä muuttuu vangille normaaliksi. Murhaaja ei pääse henkisesti pakoon tekoaan ja näin aivan riippumatta rangaistuksen laadusta. Kovat rangaistukset voivat glorifioida tekoa enemmän kuin toimia ennaltaehkäisevinä pelotteina.

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä Vastaus kommenttiin #17

Huono sanavalinta, "ei ole paluuta vapaaseen yhteiskuntaan" lienee parempi. Tiettyjen rajojen ylittämisen jälkeen on parempi suojella muuta yhteiskuntaa, tekijän ymmärtämisen sijaan.

Tähän voisi heittää sen natsikortin, eli kukaan ei varmaankaan olisi vapauttanut Hitleriä, jos olisi elävä päätynyt oikeuteen.

Pirjo Jokinen Vastaus kommenttiin #18

Tutkimus, joka sinun olisi pitänyt tuoda väittämiesi tueksi:

http://archive.today/X4pfo#selection-1771.112-1771...

"Väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden ja attribuutioiden yhteydet rikosten uusimiseen
Taija Stoat & Helinä Häkkänen
Tämä tutkimus on Rikosseuraamusviraston Helsingin yliopiston psykologian laitoksen kriminaali- ja oikeuspsykologian tutkimusryhmältä tilaama tutkimus, jossa tutkitaan väkivaltarikollisten uusintarikollisuutta. Tutkimus on toteutettu kyselylomaketutkimuksena ja tutkimusaineisto koostuu vapaaehtoisesti tutkimukseen osallistuneista, väkivaltarikoksesta ehdottomaan vankeuteen tuomituista henkilöistä (n = 195). Tutkimukseen osallistuneista henkilöistä 12 % oli naisia. Tutkimuksen aikana vankilasta vapautuneiden (n = 90) uusintarikollisuutta koskevat tiedot haettiin poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä syksyllä 2007. Tutkimuksessa henkilöiden uusintarikollisuuteen liittyvä seuranta-ajan pituus oli keskimäärin 356 päivää.
Vankilasta vapautuneista henkilöistä 61 % syyllistyi seuranta-aikana johonkin rikoslain määrittämään rikokseen. Henkirikostuomiolta vankilasta vapautuneista 39 % ja pahoinpitelyrikostuomiolta vapautuneista 69 % syyllistyi uuteen rikokseen. Niistä henkilöistä, jotka olivat vapautuneet vankilasta ensikertalaisina rikoksentekijöinä, uuteen rikokseen syyllistyi 44 %. Henkilöistä joilla oli edeltävää vankeustuomiota ennen ollut ehdollisia vankeustuomiota rikoksen uusi 55 %. Henkilöistä, joilla oli jo ennen tutkimukseen sisällytettyä vankeustuomiota ollut vankeustuomiota, uuteen rikokseen syyllistyi 71 %. Rikoksen uusineet henkilöt syyllistyivät seuranta-ajan kuluessa keskimäärin 11:sta eri rikokseen. Rikoksen uusijoista 38 % oli tehnyt uuden rikoksen tämän tutkimuksen indeksirikosta seuraavan kuukauden aikana ja 86 % puolen vuoden kuluessa vankilasta vapautumisesta.
Tutkimuksen aikana vankilasta vapautuneista henkilöistä 43 % syyllistyi uuteen väkivaltarikokseen, joista valtaosa oli muita kuin kuolemaan johtaneita väkivaltarikoksia. Vankilasta henkirikostuomiolta vapautuneista henkilöistä ei yksikään ollut seuranta-aikana tehnyt uutta henkirikosta. Pahoinpitelijöistä puolestaan 38 % syyllistyi uuteen pahoinpitelyrikokseen. Omaisuusrikokseen syyllistyi 36 % ja seksuaalirikokseen 1 % vankilasta vapautuneista henkilöistä.

Yleisten uusintarikollisuuden piirteiden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden yhteyksiä uusintarikollisuuteen. Tutkimuksessa käytettyjen persoonallisuutta arvioivien kyselylomakkeiden avulla oli mahdollista löytää eroja rikoksen uusijoiden ja ei-uusijoiden välillä. Rikoksen uusijat erosivat ei-uusijoista siten, että he olivat persoonallisuuspiirteiltään vähemmän avoimia uusille kokemuksia ja omille tunteilleen, omasivat heikompia vuorovaikutuksellisia keinoja ja olivat piittaamattomampia suhteessa muihin ihmisiin. Rikoksen uusijoilla myös ilmeni enemmän suuttumuksen kokemuksia ja heillä oli ei-uusijoita enemmän vaikeuksia hallita suuttumustaan ja impulsiivisuuttaan. Lisäksi rikoksen uusijoilla ilmeni ei-uusijoita enemmän psykopaattisia persoonallisuuspiirteitä. Näiden persoonallisuuspiirteiden yhdistelmällä pystyttiin luomaan tilastomatemaattinen monimuuttujamalli, joka ennusti uusintarikollisuutta tilastollisesti merkitsevällä tasolla.
Väkivaltarikollisten persoonallisuuspiirteiden ja attribuutioiden yhteydet rikosten uusimiseen (pdf, 0.37 Mt)

Julkaistu 10.5.2013"

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

Miten suhtautuisit kuolemaantuomitun lapsiin ja puolisoon?

Entä, jos kuolemantuomio ei olekaan rangaistus. Mehän emme tiedä mitä rajan toisella puolella on.

Käyttäjän MikaPeltokorpi kuva
Mika Peltokorpi

Mielestäni vakavista rikoksista pitää nimi julkaista. Se on yksi tuomion osa. Toimii sekä peloitteena, että yhteiskunnan suojana.

Anna anteeksi, älä unohda. Tämän voi sanoa vain vakavan rikoksen, kuten murhan tai murhayrityksen uhri tai omainen. Kukaan muu ei ole oikeutettu lausumaan noita sanoja. Voiko murhan antaa anteeksi? Sen tietää vain yrityksen uhri tai uhrin omainen. Unohtaa hän ei voi, mutta voiko antaa anteeksi? Se on hänen asiansa. Syyntakeeton ei tuomiota saa, joten nimeäkään ei julkaista.

Pirjo Jokinen

Just nythän on taas mielenterveystoimistoja suljettuina kun julkiselta terveyspuoleta leikataan ja leikataan.

Omituista, sillä kesälomillaanhan monet on just nyt ja porukka kun on mökillään tai vaikka kotosalla lomallaan, alkoholiahan käytetään tavallista enemmän ja se jo työllistää sosiaali- ja terveyssektoria, jonka pitäisi olla valmiina auttamaan.

Mielisairaaloitahan alettiin lakkauttaa jo ajat sitten eikä kunnollista avohuoltoa yle yhäkään saatu tilalle.

Harvat mielisairaalat, joita yhä on, niistä on leikattu ja leikattu myös niin, ettei niissä enää ole juurikaan työpajoja tai muutakaan ja lääkitystä lisätään kun potilaat ahdistuu laitoksissa entisestään eikä sellainen kuntouta.

Etenkin nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi pitäisi tehdä paljon enemmän kuin mitä tehdään.

Täältä autisminkirjoisen perspektiivistä tiedän mistä puhun.
Ja mielisairaalassa siivoojanakin olleena, myös läheseni oltua potilaana parissakin mielisairaalassa ja minä hänen tukihenkilönään tiedän mitä sekin on. Itse olen myös etsinyt ajoittain apua, mutta missä sitä olisi tarjolla jos ei itse jaksa? Itselläni on onneksi ihmissuhteita, en ole "komeroitunut", päinvastoin, olen ollut vertaistoiminnassakin aktiivinen monen muun aktiviteetin lisäksi, mutta valtio ja kunnat pesee nykyään kätensä näistä ja lykkää III-sektorille uskovaisten ja sitten RAY:n kontolle.

Herran haltuun..

Entäs kun ei usko uppoo ja herra huoli?

Käyttäjän PetriMkel kuva
Petri Mäkelä

Mielenterveyshoito on kyllä pahasti retuperällä ja purkkikouraan ja kadulle usein ainoa hoito.

Mutta hoidon puute ei ole puolustus väkivallalle.

Käyttäjän almafiina kuva
Anki Heikkinen

Minusta koulusurmaajien naamaa, nimeä tai muita vastaavia ei pitäisi paljastaa siksi, että ne yleensä innoittavat tulevia hirmutöitä tekeviä. Ne antavat inspiraatiota ja mallia ihmisille, joilla on vakavia psyyken ja persoonallisuuden häiriöitä. Se kasvattaa riskiä tulevaisuuden hirmuteoille, mitä kukaan ei toivone. En ymmärrä sitäkään, miksi raa'oista rikoksista pitää kertoa joka ainoa oksettava yksityiskohta. Tai no, nehän myyvät, mutta minusta ei ole toivottavaa, että ihmisten ikävimpiä taipumuksia (tragedioilla hekumointia ja mässäilyä) tyydytetään.
Lisäksi tällainen laaja uutisointi antaa ansaitsematonta julkisuutta ja glooriaa rikollisille. Kaikki muistavat murhaajat, mutta kuka muistaa uhrit? Ei kukaan. Tekija saa mediassa tilaa ja uhrit joutuvat unohduksiin. Suomessa jotkut median tahot taisivat muuten saada ainakin varoituksen elleivät jopa jonkinlaisia tuomioita mässäilevistä jutuistaan Jokelan tapauksessa.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

Huomaa että kirjoittaja on nuori ja tietämätön.Kun lähdetään kirjoittamaan pakkohoidoista,lääkityksistä jne.koulukiusattujen suhteen.

Koulukiusatut ovat ne joita tuomitaan koulun vaihtoon,paikkakunnalta muuttoon jne.eli ne joita nyt pakkohoitoon ja laitoksiin,huostafirmoihinkin ollaan ajamassa ,ovat juuri ne joiden ihmisoikeuksia ja turvallisuutta on rikottu.

Eipä tästä tällä erää,paitsi se ETTÄ vihreät ja kokoomus ovat kannattajia 1000 oppilaan hirviökouluille(lisää koulukiusaamista sekä sos.ongelmia)sekä myöskin erityislapsien laittamista normiluokille.Että pikkuisen realismia ja tosiasioiden myöntämistä jo omasta politiikasta käsin,mitä harrastatte.

Tutkimuksia on Suomi jo väärällään sosiaalialan työntekijöistä ja viranomaisista puhumattakaan.Tervettä järkeä voisi kokeilla vaihteeksi.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Koulu on siitä tavallaan tärkeäkin sosiaalinen ympäristö, että siellä lapset pääsevät harjoittelemaan sosiaalista kanssakäymistä. Varjopuolena on, että ihmisen sosiaalisen käyttäytymisen piirteitä on hierarkian rakentaminen ja siinä leikissä kyllä näkyy koko ihmisluonnon kirjo. Usein juuri kilteimmät ja kunnollisimmat ovat alttiimpia väkivallalle ja muulle alistamiselle, kun he eivät ole oppineet puolustuskeinoja.

Tiedä sitten onko siinä jotain roolimallien puutetta. Ainakin pojilla on niin, että yksinhuoltajaperhe, isän puute ja läheinen äitisuhde altistavan kiusatuksi joutumiselle. Kun on opetettu kiltiksi ja väkivallan käyttöä ei ole iskostettu selkärankaan, ei ole selkärankaa ja on puolustuskyvytön. Toisaalta myös kiusaajat tulevat usein rikkinäisestä perhetaustasta.

Sikäli kun olen nähnyt, opettajien puuttuminen kiusaamiseen on ainakin aiemmin ollut täysin nolla. Kiusaaminen periaatteessa tuomitaan jyrkästi ja on jotain kampanjayritelmiä, mutta todellisuus vaikuttaa enemmänkin olevan, ettei sitä edes haluta nähdä. Siinä kun saattaisi joutua konfliktiin dominoivien kiusaajalasten kanssa ja itse kiusatuksi. Lapset osaavat jopa pelata opettajat osallistumaan kiusaamiseen.

Sitten kun vuosia potkittujen henkinen ja fyysinen väkivalta alkaa purkautua käyttäytymismallien muutoksissa, voidaankin heidät jo sulkea pakkolaitoksiin.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Jeremy Nicholsonin kirjoitus Psychology Today -verkkolehdessä esitti varsin osuvan ja hyvän selitysvoiman tarjoaman selityksen näille tapauksille. Suomessa myös Ruukinmatruuna on kommentoinut aihetta, sekä ilmiötä vankilabändäreistä.

Hyvänä kysymyksenä tässä ilmiössä on se, miksi se on yleistynyt. Onko kyseessä todellakin vain median vaikutus vai liittyykö ilmiöön jokin pariutumismarkkinoiden perustavanlaatuinen muutos. Nicholsonin ja Ruukinmatruunan mukaan näin olisi - nykyään hyvän miehen on jatkuvasti yhä vaikeampi saada perhettä, mikä johtaa turhautumiseen, joskus äärimmäiseen.

Ihmisillä on vähän sellainen ominaisuus, että jos käyttäytymisstrategia ei toimi, saatetaan strategiaa muuttaa sensuuntaiseksi, jollaisen nähdään sosiaalisessa ympäristössä toimivan. Näissä strategianmuutoksissa saatetaan mennä äärimmäisyyksiinkin, koska yleensä vain äärimmäisyyksiin menemällä menestyy. Strategiamuutokset lähtevät perustarpeita toteuttavalta tunnetasolta, jolloin järjenkäytön tai moraalin merkitys on pieni, koska ne lopulta ovat olemassa vain samoja perustarpeita palvellakseen. Perusongelmanahan näissä tapauksissa on, että se moraalisesti hyväksyttävästi toimiminen ei ole toiminut ja päin vastoin koetaan, että aivan toisin toimivat palkitaan.

Ongelmaan ei välttämättä auta se, että yhteiskunta järjestää psykiatrista hoitoa. Mitä hoitoa pitäisi antaa parisuhdekumppanin puutteelle? Sanotaan vaan että älä ruikuta? No juuri se on sitä empatian puutetta ja haluttomuutta ottaa vastuuta ongelmista. Millä kriteerillä pitäisi hoitoon ohjata? Useimmilla ei ole mitään ulospäin näkyvää oireilua. Kyseessä on aivan tavallisen oloisia, hyvin käyttäytyviä nuoria miehiä ja oikeastaan heidän ainoa silmiinpistävä ominaisuutensa on huomaamattomuus. Koska juuri se on heidän ongelmansa.

Viitteiden vuotaminen ulospäin on lähes merkityksetöntä, kun virhesignaaleja on ympärillä satakertainen määrä. "Jonkun pitäis tehdä jotain" on vähän hankalaa, jos ratkaisuja ei ole. Mahdottoman yrittäminen väkisin taas synnyttää aivan turhia sivullisia uhreja.

Käyttäjän anitaorvokki kuva
Anita Koivu

Ilonalla on selvästi reaalimaailman kokemusta ei kirjaviisauksia ja ääntenkalastelua ihmisten pahoinvoinnilla!
Koulukiusaajat eivät ole oman kokemukseni mukaan olleet yksinhuoltajaperheistä vaan aivan normaaleista perheistä. Syitä on monia ja suomalainen koulumaailma voisi siirtyä yhtenäiseen koulupukeutumiseen. Kaikilla ei ole varaa, eikä varsinkaan niillä yksinhuoltajaperheillä, ostaa niitä merkkivaatteita( kokemusta on). Koulukiusaamisen perusteet voivat olla moninaiset muutkin kuin vaatetus (josta itseäni kouluaikanani kiusattiin).
Yhteisössä ja varsinkin kasvavien kesken on vaikea puhua kiusaamisesta sillä kuka haluaa paljastaa sen, ettei oma yhteisö hyväksy.
Ampumatapaukset nuorten keskuudessa ovat senverran monimutkaisia juttuja ettei niistä voi vetää yksiselitteisiä johtopäätöksiä. Alaikäisiä koskee julkisuussuoja.

Länsimainen yhteiskuntamme on murroksessa kun se hakee oikeutta Breivikin tyyppiselle massamurhaajalle ja samalla katsoo läpi sormien Syyriassa tapahtuvia lastenmurhia!

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

Mahtaako näihin tapauksiin liittyä lääkkeiden, huumeiden tai alkoholin käyttöä?

Käyttäjän cahlstrand kuva
Christian Ahlstrand

Kuinkahan monta ongelmaa tämäkin ketju ratkaisee? Veikkaan että nolla.
Olennaista olisi todeta että kuka olisi voinut estää. Jokainen nainen. Poikamiehiä on ollu kaikki ampujat bobrikofista saakka.

Käyttäjän suburbian kuva
Sini Lappalainen

Nimimerkille Christian Ahlstrand. Mitä naiset kollektiivina tai yksilöinä voisi tehdä. Eiköhän poikamieheys ole aivan normaali tila. Ja miksei esim kaverit ole mielestäsi merkittävässä asemassa, tai sukulaiset?

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#27

Merkittävä näkemys, tosin liian jyrkkä.

Käyttäjän cahlstrand kuva
Christian Ahlstrand

"Eiköhän poikamieheys ole aivan normaali tila"

Olet täysin yksin mielipiteesi kanssa. Oli kyseessä sitten mikä laji tahansa, millä tahansa aikakaudella, millä tahansa planeetalla.

Toki kaikenlaiset mielipiteet ovat keskustelussa paikallaan.

Toimituksen poiminnat