Alviina Helsinkiläinen valtiotieteilijä ja kaupunginvaltuutettu ideoi parempaa Suomea.

Ahtaista periaatteista aitoon empatiaan

  • Ahtaista periaatteista aitoon empatiaan
  • Ahtaista periaatteista aitoon empatiaan
  • Ahtaista periaatteista aitoon empatiaan

Tasa-arvoinen avioliittolaki. Abortti. Huumeongelmat.

Näistä keskustelevien tarve tuomita toisiaan on harmillisen usein suurempi, kuin kyky asettua toisen asemaan. On kovin helppoa, ja oikeastaan hyvin ymmärrettävää, tuomita toisen ratkaisuja tai olemista. Voi olla, että olet kokenut saman itsekin: pilkannut uskontoja, kunnes olet löytänyt sieltä merkityksen elämääsi. Inhonnut homoja, kunnes ihastuit samaan sukupuoleen, ja tajusit rakkauden tunteen olevan kaikille sama.

Häpeäkseni tiedän mistä puhun. Lueskellessani Vihreiden nuorten polyamorian sallivia kantoja joitain vuosia sitten olin täysin tyrmistynyt. En yksinkertaisesti kyennyt käsittämään sitä, miten joku voisi rakastaa monta ihmistä romanttisesti samaan aikaan. Sehän vie kaiken arvon satumaisilta rakkaustarinoilta, ja nimenomaan _pari_suhteisiin perustuvalta yhteiskunnalta! Ja entä lasten hyvinvointi? Mutta myöhemmin koin tämän itse - ja vaikka kokemus on jo takanapäin, olen nykyään vakuuttunut siitä, että meidän tulisi säätää myös lukumääräneutraali avioliittolaki, niin lasten kuin aikuistenkin hyödyksi.

Ystäväni tuomitsi aikoinaan syvästi abortin. Kuten Omantunnonvapaus-kampanjan aktiivit, hän koki, ettei hoitohenkilökunnan pitäisi joutua tekemään raskaudenkeskeytyksiä. Hän ei myöskään pitänyt siitä ajatuksesta, että abortteja tehdään "liian löyhin perusteluin" - lapsi nyt ei vaikkapa satu sopimaan elämäntilanteeseen. Myöhemmin, raskaana epäonnistuneen parisuhteen raunioilla, masentuneena ja taloudellisesti epävarmassa tilanteessa, hän kuitenkin päätyi samaan ratkaisuun. Se varmasti sattui sydämeen uskomattoman paljon, mutta oli silti hänestä ainoa vaihtoehto. Lapsi ei olisi syntynyt hyvään ja onnelliseen kotiin; vauvan aika olisi myöhemmin, kun äitikin jaksaa hänet kantaa. Ja mikäli hoitohenkilökunnalla olisi sinänsä järkevältä kuulostava oikeus kieltäytyä toimenpiteestä, abortin saatavuus etenkin syrjäseuduilla vaarantuisi. Tuskinpa löytyy lääkäriä, jolle abortin tekeminen on mieluista tai intuitiivisesti moraalin mukaista. Joskus riskit ja haitat saattavat kuitenkin olla tätä tuskallista tekoa suuremmat.

Perintöverokeskustelun velloessa on mielestäni outoa kuvitella ansaitsevansa jotakin vain siksi, että on sattunut syntymään rikkaaseen perheeseen. On myös hölmöä, vaikkakin luonnollista, vältellä koko yhteisöä hyödyttäviä veroja voidakseen säästää perintöä erityisesti omille lapsilleen. Me olemme kaikki ihmisiä, perhesiteisiin katsomatta. Etenkin poliitikkojen tulisi aina muistaa yhteiskuntaa suunnitellessaan kuvitella, olisiko itse siinä tyytyväinen, mikäli uudelleensyntyisi täysin arpapelillä mihin olosuhteisiin hyvänsä.

Moraalinen ylemmyydentunto on petollista: emme voi tietää, mitä muut kokevat tai ovat kokeneet. Kaikilla saa toki olla mielipide omasta ideaaliyhteiskunnastaan. On kuitenkin ilmiöitä, joilta emme voi sulkea silmiämme. Suomessa elää perheitä, joissa on kolme vanhempaa, mutta joissa heidän yhdessä kasvattamallaan lapsella on kuitenkin juridinen oikeus ja side vain kahteen. Yhteiskunnissa, joissa abortti on kielletty, naisia kuolee hämärissä olosuhteissa tehtyihin raskaudenkeskeytyksiin. On mielenterveysongelmaisia, joilla on esimerkiksi aggressiivisia taipumuksia mutta ei varaa lääkkeisiin tai psykoterapiaan. Näiden ihmisten oleminen tai valinnat saattavat arvomaailmassasi olla väärin. Emme kuitenkaan saa meille epämieluisia ilmiöitä poistettua tekemällä kyseisten ihmisten elämästä hankalampaa. 

Ja oletko aivan varma, pitäisitkö jotain asiaa vääränä, jos joutuisit sen kokemaan itse? Olen monesti muuttanut mielipidettäni kysyttyäni itseltäni tämän kysymyksen. Tämä kertoo varmasti paitsi omasta höpsöydestäni, myös siitä, että ajattelemme liian harvoin tilanteita aidosti muiden näkökulmasta, ja lauomme ajattelemattomia ja loukkaavia kommentteja.

Uudenvuodenlupaukseni onkin selvä: empatian kehittäminen. Haastankin sekä sinut, että itseni käymään ainakin yhden keskustelun henkilön kanssa, jonka haluaisi tuomita. Ymmärtääkseen ei tarvitse kokea itse. Riittää, kun kuuntelee aidosti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän tuomasheikkila kuva
Tuomas Heikkilä

Moni kulttuuri on kokeillut polygamiaa mutta ainoat joissa se on ollut edes verrattainen menestys ovat perustuneet alistamiseen.

Suomessa abortti ei ole kielletty ja kukaan ei ole sen kieltämistä ajamassakaan. Abortteja teetetään sairaaloissa joissa yleensä löytyy useita kätilöitä ja sairaaloillahan on hoidonjärjestämis vastuu.

Suurin kysymys aloitteen taustalla tuntuu koskevan juuri ns. myöhäisabortteja mitä voisi kaunistelematta kutsua keskossynnytyksiksi elvytyskiellolla. Eli näissä äiti synnyttää lapsen normaalisti sen jälkeen kun raskaus on ensin keskeytetty lääkkeillä. Tästä huolimatta lähes joka kätilö joutuu kokemaan kuinka lapsi syntyykin elävänä ja saattaa taistella elämästään viisikin minuuttia ennenkö kuolee pois. Vanhemmat tällöin saavat kriisitukea, hoitohenkilökunta ei saa...tässä näen epäkohdan johon uskonnollisuudesta ja aborttikannasta riippumatta toivoisin kaikkien pystyvän ymmärtämään.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minulla ei ole koskaan ollut halua tuomita ketään. Ei myöskään minkäänlaista aikomusta muuttaa mielipidettäni sen mukaan, osuuko se omalle kohdalle tai ei.

En pidä sitä kestävänä tai totuudellisena, että arvioisin asioita hyviksi tai pahoiksi sen mukaan miltä minusta itsestäni tuntuisi, jos kohtaisin ne.

Juuri missään tai juuri koskaan ei voi olla kyse minusta. Jos on, olen hakoteillä.

Kiinnostavia ne saattavat toki olla silti tai juuri siksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset